Kukkakaupan botaniikkaa: Jouluruusu

Tämä kirjoitus käsittelee jouluruusua joulun aikaan myytävänä ruukkukukkana (pääasiassa vaaleajouluruusu Helleborus niger tai tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-ryhmä). Myöhemmin lupaan palata aiheeseen ja kirjoittaa jouluruusuista puutarhassa kasvatettavina perennoina.

Jouluruusu on uusimpia ihastuttajia joulukukkavalikoimissa. Se on vuokkoja muistuttava, kova ja tummalehtinen, suurikukkainen puhtaanvalkoinen perenna. Kasvi kuuluu Ranunculaceae– eli leinikkikasvien heimoon. Kasvi on melko hidaskasvuinen; kasvuun siemenestä komeaksi kukkivaksi yksilöksi menee viisi vuotta.

Vaaleajouluruusu on kotoisin Alpeilta ja Balkanin vuoristoista. Se on varhainen kevätkukkija, jonka kukkavarret nousevat ensimmäisten kukkijoitten joukossa keskeltä lunta. Alueilla joissa ei ole routaa, se kukkii ulkona keskellä talvea joulun aikoihin, siitä sen nimitys. Lehdet säilyvät hyvällä kasvupaikalla ikivihreinä ympäri vuoden. Se on vanha koristekasvi ja siitä on jalostettu lukuisia ruukkulajikkeita. Vaaleajouluruusu on 10-20cm korkea, tarhajouluruusulajikkeet kasvavat 20-30cm korkeiksi.

Enteellisestä nimestään huolimatta kasvi on melko vaativa joulunajan ruukkukukka. Huonelämpötila on sille liikaa, ja sen vuoksi ilo siitä joulukukkana jää usein lyhyeksi, muutamiin viikkoihin. Uusista ruukkulajikkeista osa kestää paremmin hyvännäköisenä sisälämpötiloissa.  Jouluruusun viihtymistä voi edesauttaa pitämällä sitä parvekkeella tai nostamalla sen yöajaksi ulos. Jos pakkanen on kova, niin kasvia täytyy suojata. Pientä pakkasta se kokemusteni mukaan kestää hyvin myös ruukkukukkana. Sen juurelle voi tuoda lunta jäähdyttämään ja kastelemaan. Multa saisi olla tasaisen kosteaa.

Jos olosuhteet ovat huonelämpötilaa viileämmät, niin kasvista saa pidemmän ilon. Sitä voi lannoittaa kevyesti kukkalannoitteella. Kasvin valkoiset kukinnot muuttuvat vihreiksi siemenkodiksi (ilman siemeniä) kukinnan jälkeen ja ne ovat myös viehättäviä sellaisina. Jouluruusu on myrkyllinen kasvi ja se sisältää samoja myrkkyjä (glykosidit) kuin sormustinkukat (Digitalis sp). Pienen määrän syömisestä ei pidä kuitenkaan vielä huolestua.

Jouluruusua ei kannata heittää pois sen lakastuttua joulun jälkeen. Jos kasvin juuristossa on yhtään elämää, se voi säilyä hengissä komeana puutarhaperennana.

-Jouluruusuja kuvattuna hämärässä.

Mainokset

Valoa pimeyteen

Talviajan huoneilmasto on viherkasviraukoille melkoista myrkkyä.  Jos asunto on keskuslämmitetty, niin useimmiten valonpuute on riittämätön huoneilman kuivuuteen ja lämpötilaan yhdistettynä.

Vanhassa, vetoisessa asunnossa tilanne on toinen. Kosteammissa ja viileämmmissä olosuhteissa huonekasvit kestävät paremmin myös valon vähyyttä. Niiden kasvu pysähtyy ja ne viettävät lepokautta.

Jos haluaa helpottaa kasvien talvehtimista, on helpompaa vaikuttaa valon määrään kuin ilmankosteuteen ja lämpötilaan. Kasvit reagoivat loisteputkien valoon, mutta myös hehkulamppuihin ja ledeihin.

Markkinoille on tullut paljon kasvivalaisinvaihtoehtoja, mutta yksinkertainen kirjoituspöydän valaisinkin auttaa kasvit synkimmän sydäntalven yli.