Kukkakaupan botaniikkaa: Jouluruusu

Tämä kirjoitus käsittelee jouluruusua joulun aikaan myytävänä ruukkukukkana (pääasiassa vaaleajouluruusu Helleborus niger tai tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-ryhmä). Myöhemmin lupaan palata aiheeseen ja kirjoittaa jouluruusuista puutarhassa kasvatettavina perennoina.

Jouluruusu on uusimpia ihastuttajia joulukukkavalikoimissa. Se on vuokkoja muistuttava, kova ja tummalehtinen, suurikukkainen puhtaanvalkoinen perenna. Kasvi kuuluu Ranunculaceae– eli leinikkikasvien heimoon. Kasvi on melko hidaskasvuinen; kasvuun siemenestä komeaksi kukkivaksi yksilöksi menee viisi vuotta.

Vaaleajouluruusu on kotoisin Alpeilta ja Balkanin vuoristoista. Se on varhainen kevätkukkija, jonka kukkavarret nousevat ensimmäisten kukkijoitten joukossa keskeltä lunta. Alueilla joissa ei ole routaa, se kukkii ulkona keskellä talvea joulun aikoihin, siitä sen nimitys. Lehdet säilyvät hyvällä kasvupaikalla ikivihreinä ympäri vuoden. Se on vanha koristekasvi ja siitä on jalostettu lukuisia ruukkulajikkeita. Vaaleajouluruusu on 10-20cm korkea, tarhajouluruusulajikkeet kasvavat 20-30cm korkeiksi.

Enteellisestä nimestään huolimatta kasvi on melko vaativa joulunajan ruukkukukka. Huonelämpötila on sille liikaa, ja sen vuoksi ilo siitä joulukukkana jää usein lyhyeksi, muutamiin viikkoihin. Uusista ruukkulajikkeista osa kestää paremmin hyvännäköisenä sisälämpötiloissa.  Jouluruusun viihtymistä voi edesauttaa pitämällä sitä parvekkeella tai nostamalla sen yöajaksi ulos. Jos pakkanen on kova, niin kasvia täytyy suojata. Pientä pakkasta se kokemusteni mukaan kestää hyvin myös ruukkukukkana. Sen juurelle voi tuoda lunta jäähdyttämään ja kastelemaan. Multa saisi olla tasaisen kosteaa.

Jos olosuhteet ovat huonelämpötilaa viileämmät, niin kasvista saa pidemmän ilon. Sitä voi lannoittaa kevyesti kukkalannoitteella. Kasvin valkoiset kukinnot muuttuvat vihreiksi siemenkodiksi (ilman siemeniä) kukinnan jälkeen ja ne ovat myös viehättäviä sellaisina. Jouluruusu on myrkyllinen kasvi ja se sisältää samoja myrkkyjä (glykosidit) kuin sormustinkukat (Digitalis sp). Pienen määrän syömisestä ei pidä kuitenkaan vielä huolestua.

Jouluruusua ei kannata heittää pois sen lakastuttua joulun jälkeen. Jos kasvin juuristossa on yhtään elämää, se voi säilyä hengissä komeana puutarhaperennana.

-Jouluruusuja kuvattuna hämärässä.

Mainokset

Kukkakaupan botaniikkaa: Huonekuusi

Huonekuusi tai huonearaukaria, eli virallisemmin norfolkinaraukaria (Araucaria heterophylla) on pehmeäneulasinen lauhan ilmaston havupuu.  Se kuuluu ikivanhoja havukasveja käsittävään Araukariakasvien heimoon. Sitä pidetään pohjolassa huonekasvina, sillä se ei kestä pakkasta. Norfolkinaraukarian kotiseutu on Australian, Uuden-Seelannin ja Uuden-Kaledonian välillä sijaitseva Norfolkinsaari.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huonekuusi pitää pitää puolivarjoisesta tai valoisasta kasvupaikasta, mutta kova paahde on sille liikaa. Kasvi kaipaa myös kosteaa kasvualustaa, mikä on mahdollista luoda ilmavalla kasvualustalla, ja ahkeralla kastelulla. Veden olisi eduksi kulkea nopeasti kasvualustan läpi, niin ettei se pysy liian märkänä eikä vesi saa seisoa ruukun pohjalla. Kasvi ei lainkaan laita pahitteeksi ahkeraa sumuttelua vedellä.

Araukaarian kasvukorkeuteen vaikuttavat huoneessa valon ja tilan määrä. Se voi saavuttaa ainakin metrin puolentoista korkeuden, mutta avoimessa tilassa jopa kolmekin metriä.

Huonekuusi on Suomessa monelle myös joulukuusen korvike. Loppiaisena koristeet poistetaan ja se saa taas palvella hurmaavana siroversoisena viherkasvina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkakaupan botaniikkaa: Protea

Yksi eksoottisimmista Suomessa leikkokukkana käytetyistä kasveista on eteläafrikkalainen protea. Kuningasprotea (Protea cynaroides) on maan kansalliskukkakin. Leikkokukkana käytetyistä lajikkeista monet ovat risteymiä kuningasproteasta ja P. magnificasta (ja ties mistä, sillä suku on laaja). Ne kaikki kuuluvat proteakasvien heimoon.

Kuvassa kukkiva protea Berliinin kasvitieteellisestä puutarhasta (P.magnifica?).

Protea on loistava leikkokukka. Kukinnot leikataan käyttöön kun ne ovat vasta vähän avautuneet, lähes nuppuisina siis.  Kasvi on tottunut kasvualueillaan pitkiin kuiviin kausiin, joten se kovapintaisena kasvina kestää kauan maljakkokukkana, ja sen voi halutessaan myös kuivattaa. Leikkoprotea on eksoottinen pala etelää meille pohjoiseen.

Proteaa (lajike ’Brenda’) kukkakimpussa oksaneilikan ja skimmian kanssa.