Omenaa seinälle

Säleikköön tuettu omenapuu on vieläkin outo tuttavuus monelle, vaikka pihojen koot ovat pieniä ja käyttökelpoista tilaa on koko ajan vähemmän. Seinustalle istutettu ja tukeen kiinnitettävä muotoiltu puu vie hyvin vähän tilaa ja on siksi hyvä vaihtoehto tavalliselle omenapuulle. Seinän lämmössä voi selvitä myös aremman puoleinen lajike. Satoa ne kokoonsa nähden tuottavat kuitenkin mukavasti.

Säleikköön voi laittaa myös päärynän, tai esim. herukan tai karviaisen tms. Prunus-suku, eli kirsikat ja luumut pensastavina ja voimakaskasvuisina voivat olla vaikeammin hillittäviä.

Taivuttaminen tukiin kannattaa aloittaa jo hyvin varhain. Ihanteellisinta olisi ostaa taimet jo ns. piiskataimina (oksat eivät ole vielä kehittyneet) ja aloittaa jo silloin ristikkoon kiinnittäminen aivan ensimmäisistä oksanaluista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä Lepaan puutarhaoppilaitoksen Kotilan seinustan kaksi Snygg-säleikköomenapuuta, jotka on istutettu jo vuosisadan alussa. Latvoissa näkyvät nuoret versot, jotka vaatisivat seuraavana kesänä leikkaamista.

Muotoilu voi olla kuvan puiden tapaan ensin sivulle. Jos tila on pieni ja puut tarpeeksi pienikasvuisia, muotoilu voi olla myös viuhkamainen vinosti ylöspäin ilman suoraan sivulle vetämistä. Alla ympyräksi muotoitu säleikköpäärynäpuu.

säleikköpäärynä_Claudia de Yong DesignsSäleikkö voi olla myös väliaidanne, kunhan rakenne on tarpeeksi tukeva isoa puuta ja sen satoa varten. Tällöin näitä voi hyödyntää myös tilanjakamisessa. Aidannepuuna ei ole myöskään ongelmaa maan alla sijaitsevista routasuojista, joita seinän vieressä usein on,  ja jotka haittaavat usein puuta ja päinvastoin. Kauempana seinästä ei ole myöskään niin kuivaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen käytettiin aina pienikokoisimpia lajikkeita, kuten ’Snygg’ ja ’Huvitus’. Nyt myöhemmin on tullut viljelyyn kääpiöiviä perusrunkoja, joiden käyttö laajentaa huomattavasti lajikevalikoimaa. Ainakin kääpiöivät omenapuun perusrunkolajikkeet ’Budagovski B9’ ja ’B396’ sekä ’MTT1’ takaavat sen, että niille vartetut omenapuut eivät kasva 2,5 metriä korkeammiksi. Tämä vähentää myös säleikössä leikkaamisen tarvetta.

Kääpiöiviä perusrunkoja on paljon muitakin, eli kannattaa kääpiöomenapuuta ostaessa selvittää, mikä on kyseessä. Tieto löytyy asianmukaisesta nimilapusta  myös perusrungon osalta (perusrunko tai pr). Voimakas kevätleikkaus kiihdyttää kasvua ja lisää haaromista. Kesäleikkaus on säleikköpuille suositeltavaa, jotta kasvu pysyisi mahdollisimman hillittynä. Kesäleikkauksen ajankohta on vasta juhannuksen jälkeen. Ammattiviljelmillä käytetään pääasiassa kesäleikkausta.

Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä varovaisemmin hedelmäpuita kannattaa leikata jotta talvenkestävyys ei kärsisi. Kannattaa siis miettiä ryhtyäkö säleikköviljelijäksi esim. Pohjois-Savossa koska talvituhoja saattaa joskus tulla. Joka tapauksessa aina kannattaa valita mahdollisimman kestävä lajike äärirajoilla.

Opuntiakaktuksia Suomen talveen

Kaktukset ulkona Suomen talvessa eivät kuulosta ihan uskottavilta. Niitä kuitenkin on talvehtinut meillä siellä täällä (kuulisin mielelläni niitä kasvatteneiden kommentteja!) ainakin jo kymmenisen vuotta. Talvenkestävien kaktusten kotiseutu on kuitenkin Pohjois-Amerikka ja Etelä-Amerikan vuoristoalueet, eli perimässä on kyllä sitkeyttä ankaria talvia vastaan.

Pari vuotta sitten Berliinin kasvitieteellisen puutarhan pihalla odotti yllättävä näky. Pakkasen keskellä talvehti kaktusten näytemaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvitieteellisen puutarhan kaktusmaassa on kasvanut ainakin vuodesta 2009 alkaen useita Cylindropuntia, Opuntia, Echinocereus, Escobaria ja Grusonia -lajeja ja -lajikkeita. (Suomessa Cylindropuntia-suku luetaan nykyään Opuntioihin.) Kuvissa korkeana kasvavia Cylindropuntia -lajeja eli pilariopuntioita, Opuntia fragilis, hapraopuntia, Opuntia polyacantha eli pihaopuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä olevassa kuvassa on eräästä puutarhasta Suomessa II-vyöhykkeellä kasvava kaktus. Omistaja ei tiennyt lajia, mutta epäilisin sen olevan jokin Opuntia fragilis  tai Opuntia rutila . Kirjallisuus kertoo O. fragiliksen kylmänkestävyyden olevan ainakin -34°C, epäillään jopa -60°C! Opuntia fragilis var. fragilis’ta on kasvatettu Kanadan eteläosissa ja ilmeisesti myös Brittiläisessä Kolumbiassa lähellä pohjoista napapiiriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä olevissa kuvissa on Tommolan taimitarhan näytemaalla Leivonmäellä viime keväänä kasvanut opuntiakaktus . Kaiken kasvirunsauden ja kiireen keskellä unohtui kysyä lajimääritys. Epäilisin sen olevan Opuntia humifusa tai O. compressa. Näiden lajien (jossain samaksi lajiksikin määritettyjen?) kylmänkestävyydeksi ilmoitetaan myös -34°CTommolan tila sijaitsee Suomen III-vyöhykkeellä.

Talvenkestävien kaktusten menestymiselle on pakkasenkeston lisäksi yhtä tärkeää niiden kosteudensietokyky. Kasvupaikan tulee olla täysin läpäisevä sorapitoinen kohopenkki (kivikkopenkki). Koska syystalvet ovat usein pelkkää märkää ja vettä, niin näille kaktuksille olisi hyvä laittaa tilapäinen ”sateenvarjo”, joka otetaan lumen ja pakkasten tultua pois. Monesti tämä sateensuoja on ämpäri kaktuksen ylle kumottuna. Suuremmalle kaktusistutukselle voi tehdä pienen katoksen. Kaktuksille voi myös laittaa havuja tai muuta vastaavaa pakkassuojaksi, mutta paras suoja on lumi. Istutuspaikan tulee olla myös mahdollisimman valoisa, vaikka jotkin lajit sietävät myös kevyttä varjoa.

Kaktuksia on jalostettu paljon, ja risteymälajikkeissa on varmastikin painotettu kukkarunsautta. Näillä lajeilla on monilla todella kauniit keltaiset, valkoiset tai punasävyiset kukinnot. (Suomessa kukinta-aika heinäkuussa-elokuun alussa). Risteyttämisen takia talvenkestävyys vaihtelee valtavasti, ja tämän takia puutarhakauppojen tarjonnasta voi saada hyvinkin arkoja lajikkeita.

Opuntiat ovat uusia tuttavuuksia jotka houkuttelevat tutustumaan, ja tähän aiheeseen palataan vielä.

Kukkakaupan botaniikkaa: Anopinkielet

Anopinkielet (Sansevieria sp.) kuuluvat Asparagaceae-kasvien heimoon. Tunnetuin on isoanopinkieli (Sansevieria trifasciata) ja sen lajikkeet keltareuna-anopinkieli (S. trifasciata ’Laurentii’) ja matalampi anopinhammas (S. trifasciata ’Hahnii’). Lajikkeita on on kaupan myös lukuisia näitä enemmän.

– Sansevieria trifasciata ’Moonshine’. (Yläpuolella pilkottaa keihäsanopinkieli.)

Anopinkielet ovat kiitollisia viherkasveja meille Suomeen. Ne sietävät melkoisesti kuivaa huoneilmaa sekä pimeitä huoneita. Keltareuna-anopinkieli kaipaa näistä vähän enemmän valoa säilyttääkseen keltaiset rantunsa. Mutta anopinkieliä pitää muistaa olla kastelematta talvella, tai ne venyvät ja kaatuvat ja mätänevät lehtien tyvistä. Kovin paljon kastelua ne eivät muutenkaan kaivaa, vaan ovat kuivien olosuhteitten kasveja. Isompaan ruukkuun ne kannattaa vaihtaa säännöllisesti, mutta multana käytetään kevyttä, hiekkapitoista multaa (esim. kaktusmultaa)

Anopinkielet ovat olemukseltaan askeettisen tyylikkäitä, ja näin ollen sopivat hyvin nykysisustukseen vaikka ovatkin läntisen Afrikan kuivilta alueilta kotoisin. Kuvaannollisen nimensä kasvi on saanut terävistä, erittäin kovapintaisista lehdistään. Englanninkielisissä maissa sillä on myös toinen nimi ”snake plant”, joka on myös hyvin kuvaava.

Keihäsanopinkieltä kutsutaan myös ”anopinkeihääksi”. Se on hidakasvuisempi kuin muut anopinkielet. Anopinkeihäästä näkee kaupoissa erilaisia letityksiä yms. ja niitä voi tehtailla myös itse pikkutaimista alkamalla. Kaikkia anopinkieliä voi lisätä lehtipistokkaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA